Tule lähemmäs ja kosketa varovasti. Älä runno mua rikki niin kuin monet muut aiemmin. Tarkoituksella tai ei. Lupaan näyttää sulle kaikki arpeni, joka ikisen niistä, ne heikkoudet joita mulla on, pienimmänkin.
Paloarpi jalassa, kun mä pienenä potkaisin hiilihankoa. Ne miljoonat kerrat kun kaaduin ja avasin polveni soraan tai asvalttiin. Pieni lovi hiusrajassa, kun löin pääni joskus.
Mutta on paljon muutakin. Arvet jotka eivät näy päällepäin, ja niitä mulla riittää. Monesti sanotaan että arvet näyttää mitä elämä on meille tehnyt ja mistä kaikesta me ollaan selvitty. Miksi niitä sitten pidetään rumina, piilotetaan?
Se pohjaton aukko mun sydämessä jonka sisko jätti jälkeensä kadotessaan mun viereltä. Ne pienet haavat, kun mä olen luottanut liikaa. Unettomat yöt ja lukemattomat painajaiset kuolemasta.
Mä näytän niistä jokaisen. Kun vain otat ensimmäisen askeleen, sen jota mä en uskalla ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti