Kello on kolme yöllä. Sataa. Hautausmaa on valomeri mustuuden keskellä, ja kenkien korot kopisee jäiseen polkuun. Sytytän kynttilän ja seison hautakiven edessä ikuisuuksilta tuntuvan hetken. Mä melkein näen siskon kun se kävelee kynttilämeren keskellä meitä kohti. Tuntuu pahalta ja on ikävä, mutta se on helpompi kestää kun ei tarvitse olla yksin. Kuin ajatustenlukija, se toinen vetää mut lähemmäs ja halaa tiukasti. Itku tulee.
Mä kävelen pois hautausmaalta hiljaa, mutta rauhallisena. Enää ei satu niin paljoa.
Sain ihania joululahjoja, mutta parasta on se kun näkee itselleen tärkeät ihmiset onnellisina. Se on ollut mulle aina yksi elämäni tärkeimmistä asioista, oikeastaan tärkein. Ja yksinkertaisinkin hyvänjouluntoivotus oikeilta ihmisiltä saa mut hymyilemään. Kaikki on hyvin, mä olen onnellinen.
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti