Lumi sataa maahan ja kaikki puhdistuu on kuin synnit olisi annettu anteeksi tällä hetken valkoisuudella ja keveydellä hiutaleilla jotka sulavat poskille. Askeleet narisevat jalkojen alla ja tekisi mieli itkeä onnesta on kuin koko maailma olisi kääritty pehmeään pumpuliin eikä mikään voisi enää satuttaa. Makaan hiljaa sängyllä ja kuuntelen omia ajatuksiani on kuin ne huutaisivat mulle en tiedä mitä ajatella ketä ajatella miten. Joskus huimaa vaikka vain makaa paikallaan ja katsoo kattoon on kuin oksanpaikat liikahtelisivat tutuilla laudoilla (niitä on mun huoneeni katossa kaksikymmentä ja neljä). Lumi sataa maahan ja kaikki puhdistuu ehkä minäkin joskus annan anteeksi itselleni.
lauantai 21. marraskuuta 2015
So just close your eyes
Lumi sataa maahan ja kaikki puhdistuu on kuin synnit olisi annettu anteeksi tällä hetken valkoisuudella ja keveydellä hiutaleilla jotka sulavat poskille. Askeleet narisevat jalkojen alla ja tekisi mieli itkeä onnesta on kuin koko maailma olisi kääritty pehmeään pumpuliin eikä mikään voisi enää satuttaa. Makaan hiljaa sängyllä ja kuuntelen omia ajatuksiani on kuin ne huutaisivat mulle en tiedä mitä ajatella ketä ajatella miten. Joskus huimaa vaikka vain makaa paikallaan ja katsoo kattoon on kuin oksanpaikat liikahtelisivat tutuilla laudoilla (niitä on mun huoneeni katossa kaksikymmentä ja neljä). Lumi sataa maahan ja kaikki puhdistuu ehkä minäkin joskus annan anteeksi itselleni.
maanantai 19. lokakuuta 2015
It's always light / After dark
"Välillä muhun sattuu niin että on pakko huutaa. Kaikki on ihan rikki, minä ja maailma."
Muistan kaikki sävyt, jokaisen harmaan joka mun mieleni läpi valui kun olin rikki ja säröillä. Sen kuinka harmaa pikku hiljaa muuttui mustaksi ja yhä mustemmaksi ja imi kaiken valon kunnes en enää aamuisin tiennyt olenko edelleen unessa sillä kaikki tuntui painajaiselta. Minä kun olen aina pelännyt pimeää ja silloin kaikki valo oli kadoksissa.
Kaikki oli mustaa, sitä oli pään sisällä ja ikkunan takana ja sitä tihkui kodin seinistä.
Muistan valkoisen joka mun ylleni satoi. Sen valkoisen joka teki mustasta taas harmaata ja sitten hiukan vähemmän harmaata. Joku huusi pimeään mun nimeäni ja valkoista pisaroi alas enemmän ja enemmän, minä löysin itseni ja nousin jaloilleni. En muista tapahtumia en ihmisiä en epätoivoa ja ikävää. Muistan värit ja sen kun ensimmäisen kerran taivas näytti siniseltä valkoisia pilviä vasten ja ajattelin että kyllä minä vielä selviän.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Come sweep me up in your love again
Me kävellään lujaa ja pitkiä askelia, sillä on kiire ja mulla on kiire mutta silti kysyn kysymyksiä edellisten perään ja varmistelen tätä hetkeä tätä elämää oletko sä nyt varma. Se nauraa ja halaa mä oon varma koska sä oot ainoo millä on just nyt väliä mua ei kiinnosta mikään muu kun sä olet siinä. Kukaan ei ole koskaan sanonut mulle niin mä nieleskelen kyyneliä ja hukutan ne pitkään halaukseen sen käsi mun hiuksissa ja huulet otsalla kiitos minä sanon enkä muuta osaa. Tartun sen käteen kun se ohjaa mua pitkin humalaisten polkuja, niitä pitkiä ja kiemuraisia mutta mä tiedän että sen vierellä mä en eksy. Hetken kaikki on hyvin ja mun ei tarvitse hengittää yksin mutta aamulla kaikki on kadonnut kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan mutta mua ei silti harmita koska yhden illan mä olin kaikkea mitä olen koskaan halunnut olla ehjä elossa turvassa onnellinen en yksin.
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Living / Lives we chose
Minä olen se joka valvoo yöt kulkien tuttuja polkuja niin kaduilla kuin mielessäänkin. Se joka kävelee paljain jaloin asvaltilla ja nurmikolla ja kulkee kesää pitkin sillä minä olen kesän tytär ja kesästä minä elän. Minä olen taiteilija taivaanrannanmaalari maailmanmatkaaja kirjailija tai ainakin tahtoisin olla sitä kaikkea. Olen se joka etsii palasia itsestään kesäöistä pakkasesta paperilta ja sängyn alta sekä unistaan ja muiden sanoista. Minä olen se tyttö jonka läpi katsotaan ja jonka ohi kuljetaan mutta jota kukaan ei katso kahdesti. Minä olen höyhenenkevyt ja lyijynraskas, olen kaikki enkä mitään, olen sitä mitä tahdon enkä kuitenkaan. Olen se joksi maailma on minut muovannut ja silti tahtoisin muuttua mutta en ole ollenkaan rohkea.
tiistai 26. toukokuuta 2015
I will wake into the brightest morning
maanantai 6. huhtikuuta 2015
There's a sadness deep down in my soul / Hard times just won't let me go
tiistai 27. tammikuuta 2015
And it's cold here in the shadows with no light
Mä ajattelen sua joskus enemmän ja joskus vähemmän mutta jossain sä silti olet keskellä alitajuntaa, joka on varmaan niin sotkuinen että sua häiritsee. Voi kun voisitkin laittaa asioita järjestykseen. Katson vanhoja kuvia ja itken elämättömiä muistoja koska musta tuntuu että meille annettiin ihan liian vähän aikaa. Mä olisin tahtonut enemmän iltoja sun kanssa ja enemmän niitä hetkiä kun naurettiin tositeeveelle yhdessä. Mä en tiedä missä vaiheessa mä itse jouduin osaksi niitä huonoja sarjoja mitä me aina katsottiin ja välillä mä vain toivon että joku tulisi ja sanoisi että tämä kaikki on ollut pelkkää elokuvaa. Joku voisi pitää mua säälittävänä sillä vuosien jälkeenkin mä näemmä olen yhä hetkittäin samassa pisteessä kuin ihan ensimmäisinä hetkinä ilman sua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)