kauas täältä

Vuosiin mulla ei ole koskaan ollut näin kova kaipuu pois. Tämä on ahdas paikka jossa ihmisille ei anneta tilaa kasvaa ja jossa aina joku kuulee salaisimmankin ja hiljaisimmankin kuiskauksen, kahden kesken lausutun. Jossa jokainen tietää sinusta kaiken ennen kuin ehdit itse paljastaa mitään, jossa ei ole varaa virheisiin tai vääriin sanoihin sillä aina on joku joka näkee tietää ja puhuu.

Ennen kaipasin täältä pois kun en osannut olla kotona, en siinä surun saastuttamassa kodissa jossa jokainen eletty päivä tuntui saavutukselta, en ilman siskoa. Mutta jossain niiden hetkien ja tämän päivän välissä suru haihtui avatuista ovista ja ikkunoista, mä opin elämään uudelleen ja olemaan onnellinen. Koti ei ole enää painostava ja kipeä paikka, vaan turva johon jokainen meistä tuo itsensä pahimpina ja parhaina hetkinään ja jossa ei tarvitse pelätä ketään.

Mutta mä en halua muuttua sellaiseksi kuin ne ihmiset jotka on eläneet täällä koko ikänsä, katkeraksi ja kateelliseksi, katsoa vuosia keittiön lasista kahvikupin äärellä kun kaikki lipuu hiljaa ohi ja sitten miettiä miksen koskaan tarttunut tilaisuuteen lähtenyt pois kokeillut siipiäni ja aloittanut omaa elämääni.