Minä muistan kaiken mitä olisi voinut olla, näen unia jotka huutavat mitä jos entä jos sitten jos. Minä hoen mutta ja ehkä enkä tiedä enää mitään, olen yksin ja painan kädet korville koska en kestä enää kysymyksiä menneestä tulevasta ja tästä hetkestä. Olen yhä välillä niin kovin hukassa omassa elämässäni ja kuljen kuin unessa yritän seurata ihmisiä ja huutaa perään mutta koskaan kukaan ei kuule. Ehkä minä joskus opin elämään niin että kaikki on tässä ja nyt että unohdan miten aloitetaan lause jos tai mutta, opin olemaan epäilemättä elämää tulevaisuutta ja huomista. Ehkä minä joskus opin olemaan pelkäämättä pimeää korkeita paikkoja ja itseäni, löydän jonkun jonka kanssa kohdata se kaikki ja painajaiset joita inhoan niin. Ehkä minusta joskus tulee rohkea ja viisas. Ehkä.
